Tarinaa Walkiakoskelta

Hiukan tarinaa Walkiakoskelta .

On olemassa vanha sanonta: "Mihinkäs pulut Myllykylästä"

Tervasaaren tehdasaluetta kanavan rannasta 2007

Sama paikka Tammikuussa 2008 Foto: VJ

Walkiakoski ,taikka Valkeakoski , miten vain kukin haluaa sen
kirjoittaa. Vanha Myllykylä jossa asuu kansa joka vieläkin halusta
varmasti kumartaisi tuota myyttistä Rapolan kuningasta, muinaisher-
raa Sääksmäeltä.

No siitä on aikaa jo vierähtänyt tovi kun "muinaiskansa" pakeni Rapo-
lan suojaan ja tähysti kohden etelää josko vihollisen tulosta nousisi tai-
vaalle merkkisavut.

Savuja tiiraillaan nykyisin tehtaitten piippujen päistä. Katsellaan niistä
tuulensuuntaa ja laitoksen käyntiastetta. Kun savut menivät suoraan
ylös taivaalle sanoi eräs koskilainen "intellektuelli": Nyt on sitten taas
pystytuuli. Savujen loppuminen saattoi myös merkitä että väki on
pannut niin sanotusti "persukset penkkiin." Firman sisällä ratkottiin siis
syntyneitä ristiriitoja. Aina tuli joku ratkaisu, suuntaan tai toiseen.

Ennen tehtaan käynnistymistä, ovat tuolla etelän mailla, Uruguay -
joen yli menevällä sillalla, ihmiset nostaneet kapinalipun.Kansa on
noussut barrikaadeille ja suomalaisetkin ovat Metsä-Botnian kautta
osallisina tuossa selkkauksessa. Kansa tuntee siellä huolta myöskin
ympäristöstään.

Komea on Sääksmäen tunnus Voipaalan pihamaalla 2007

Vai kumartaisiko ? Saattaa olla että kajauttaisivat kirpakan kirouksen,
sillä hiukan alkaa vaikuttamaan että kylä on omanlainen, ja väki on ki-
pakkaa kuin sarjakuvan Gallialaiskylässä. Värikästä on viimeaikojen
kansalaiskeskustelu ollut ja pyörinyt valtuuston ilmeen ja ns. Kotikulman
kaupan ympärillä. Tuo kauppa sai sitten liikkeelle myös median ja mm.
MOT teki aiheesta ohjelman keväällä 2007

Onko tuo kansa kuitenkin omanlaisella tavallaan "Jukuria ?" Johan mui-
noin saivat Sääksmäen miehet päälleen Paavin pannan omasta itsepäi-
sestä toiminnastaan.

Rapolan herran kirous

Vapise Voipaala vanha,
tärise linnavuori, ja vuoren karja,
viekää maasta viimeinenkin marja.
Kirkkoherra ja kirkon vouti.
Synkkänä sielun mustat pilvet,
Rapolan herrassa souti.

Rauttunselkä myrskyn nosti,
kirkonkirouksen tietysti,
kansalle kosti.
Vaahtosi Vanajankin pinta,
huokui raskaasti rinta,
Rapolan herran,
toisenkin kerran.

Ei Paavin panna,
yöksi Rapolan herralle,
hetken rauhaa anna.
Huutaa tuskansa vuoreen.
Viljan vei halla,
turvattava on puun kuoreen.

Pääsikö eroon kirkon piinasta,
voimaako sai uskosta,
vai kirkkaasta viinasta?
Eikö rauhaa anna,
vieläkö riivaa miestä,
tuo kirkon panna.

Veikko Järvinen 2007

Sisäkuva Sääksmäen kirkosta 2007 (Foto: VJ )

Sääksmäen kirkko 2007 foto:( VJ )

No, palataanpa nykypäivään....

Muina ajankohtaisina katuparlamenttien ja kahviseurueitten aiheina ovat
olleet tulevat Lintulan alueen asuntomessut,keskustan kehittäminen ja sii-
hen liittyen lukion siirtyminen pois keskustasta. Samassa yhteydessä on
nimiä kerätty ns.Torinsaunan säilyttämisen puolesta. Uutta on halu raken-
taa ja samalla kansa kyselee mistä saadaan kylään uutta väkeä. Työpai-
kat ovat vähenemässä ja Walkiakosken ohella monella paperiteollisuus-
paikkakunnalla ollaan syystäkin huolestuneita.

Sääksmäen kylä, on se keskuspaikka jonka kylkeen Walkiakosken teol-
lisuustaajama rakentui. Sillä on vahva kultturiperintö annettavanaan.Tai-
teilijoita kuvanveistäjiä sekä nykyisin Voipaalan kuvataidekeskus.Vanha
kivikirkko ja Ritvalan raitti jolla Helkajuhlien aikaan helisee nuorten nei-
tojen laulu.Ei kannata jättää kokematta myöskään tuota Wikströmin Vi-
savuorta.

Kelhin upea rakennus 2007 foto (VJ)

Sääsmäen kirkonseudulla on vahvana näkyvissä tuo Kelhi, joka on mo-
nen tapahtuman pitopaikkana ollut. Häät, tanssit, iltamat, huutokaupat ja
kokoukset on siellä vuosien mittaan toimitettu. Kelhistä Ritvalaan mene-
vän tien varressa sijaitsee Huittulan harjumaisema monine taloineen ja pik-
ku mökkeineen.

Kun kaupunkiin saapuu Hämeenlinnan suunnasta ylitetään Viidennume-
ron silta ja ohitetaan upea Sääksmäen seutu esihistoriallisine Rapolan
vuorineen.

Usva sillalla on tälläkertaa luonnonmuovaamaa. Ei sitä sumua joka Wal-
kiakoskelta aikanaan laskeutui ja sai vieraspaikkakuntalaiset hämilleen.
Ei, sitä se ei nyt ole.

Walkiakoskilaiset saavat olla ylpeitä upeasta luonnosta ympärillään.
Vesistä ja saarista vesien keskellä. Apian kanavasta ja Lotilanjärvestä.
Mallasveden ja Vanajaveden erilaisista piirteistä. Toinen karu rannoiltaan,
ja toinen maisemiltaan paljon rehevämpi. Osaavatko koskilaiset sitä sitten
arvostaa? Varmasti suurin osa osaa ja on omalla hiljaisella tavallaan siitä
ylpeä.

Pieni osa on turtunut ja silmä on sokeutunut ympäristön omaleimai-
suudelle. Se on vahinko - heille itselleen.

Idylli keskellä kaupunkia. foto: ( V J )

Vielä löytää idyllin keskeltä teollisuuskaupunkia. Silmän on se vain oikein
oivallettava. Walkiakoski ei ole ainoa paikkakunta, missä on surutta hä-
vitetty vanhaa ja rakennettu innolla tilalle uutta, modernia, ja kallista.Var-
sin monet muistavat tuon keskustelun joka syntyi ns. Pohjoisnavan raken-
nuksen purkamisesta.Sekin komea rakennus on hävinnyt, toivottavasti
edes sen alla ollut maapohja säilyy puistona.

Pohjoisnavalla sijaitsee nyt uusi penkki. Foto: ( VJ )

Onko Walkiakoskella avointa kansalaistoimintaa ?

On toki ! Erilainen yhdistystoiminta on edelleenkin suosittua. Poliitti-
silla toimijoilla on ollut hiukan vaikeuksia saada väkeä liikkeelle. Urhei-
lutoiminta ja erilaiset harrasteryhmät ovat voimissaan.Vastuunkantajista
järjestötoimintojen pyörittäjistä on edelleenkin - ilmeisesti aina - puutetta.

Olettaisi että väen ikääntyessä ja vapautuessa työelämästä siitä tulisi
lisäenergiaa myöskin kaikenlaiselle vapaaehtoiselle kansalaistoiminnalle.
Suurin haaste lienee saada nuoret ihmiset mukaan yhteiskunnalliseen toi-
mintaan. Syynä voi olla sekin että "vanhempi ikäluokka" ei osaa tai huo-
maa että jossain vaiheesssa on aika uudistaa koneistoa, antaa enemmän
vastuuta nuoremmille, - tehdä kentälle tilaa kuten sanotaan.Mukana pi-
tää siksi olla kaikenikäistä väkeä.Mielipiteiden eri vivahteet ja kirjo
ovat yhteiskunnallisen keskustelujen paras käynnissäpitäjä. Toki puheet
eivät saa jatkua loputtomiin - jossain vaiheessa on aina päätösten aika.

Kansalaisten kannanotot asioihin yleensäkkin ovat lisääntymässä. Oman
paikkakunnan kehitys on asia joka kiinnostaa yleisesti.Syntyy eräänlaisia
"Pro - liikkeitä" - kuten Torinsaunaliike joka sinnittelee saunan säilyttä-
misen puolesta. On liike joka yrittää säilyttää pienet kyläkoulut ,ja liike
joka kysyy: Miksi Seikkailupuistoon tuhrattiin niin paljon puutavaraa ?
Olisiko sitä riittänyt osa Kirjaslammen hyppytornin palauttamiseen?Se-
hän paloi yllättäen aikoinaan kuin Vallon koulukin. Toinen paloi luvalla,
toinen ilman lupaa. Osa kansaa harmitteli kumpaakin tapausta.Kirjas-
lammen tanssilava on kuitenkin ehostettu toimintakuntoon.Hyvä niin.

Torinsauna sai luultavasti jatkoaikaa.

Kansalaiskeskustelujen eräs viimeaikaisista kohteista on ollut Kotikulman
lisäksi, vanha Torinsauna. Rakennus kunnostettiin muutama vuosi sitten ja
siinä on toiminut myös kaupungin matkailutoimisto ja musiikkitapahtuman
toimisto myöskin. Saunan säilyttämisen puolesta nousi kansalaisliike kun
uusi yhteiskoulun kortteli suunniteltiin asunto ja liikekeskusalueeksi. Ra-
kennustyöt eivät ole vielä alkaneet alueella, mutta on toiveita että sauna-
rakennus saa jäädä paikalleen. Niin - ainakin toistaiseksi......

Muistomerkit kertovat omaa tarinaansa

Kanavan 100 vuotismuistoksi tuli oma patsas.

Kanavan valmistuminen oli suuri tapahtuma aikoinaan. Se yhdisti Walkia-
kosken alapuolisen vesistön kautta Hämeenlinnaan ja Akaaseen.
Samalla syntyi yhteys, tai ainakin parani Pälkäneen ja Kangasalan suuntaan.