Karjala - vaivattu maa.
Kilpi on kivehen niitattu.
Ei kullasta, ei hopiasta.
Vain vaskesta vaivalla valettu.
Karjala,-
kaukaa kaikuu kello,
heläjää Valamon viesti.
Surullinen on sointu ja utuun,
uupuu unelma.
Haipuu vanhusten haave.
Onko Karjala aave ?
Miekat on tanassa vastakkain.
Rauta rautaa viiltää.
Vaakuna muiston kantaa.
Savuavat pirtit,korskuavat oriit.
Jäätyneessä tantereessa kavion kapse.
Levollinen on Laatokan pinta,
rauhan hinta.
Sotatorven soittoa kuka nyt kaipaa.
Poltetta sirpaleen, iskua luodin.
En kaipaa sellaista Laatokan merta.
Jonne laskevat purot ja joet,
tulvivat kansamme verta.
On sankarit haudattu maan poveen.
Rauhassa levätköön.
Ei silti unohdeta heitä.
Paras on kulkea rauhan teitä.
Weikko Järvinen
2007
