Hiukan taustaksi.

Valtaisa tulipalo vyöryi Suomen rajan yli Venäjän puolelta
vuonna 1960. Tuo kesä oli kuuma ja maa oli rutikuivaa.Uk-
kosen synnyttämät erilliset palopesäkkeet yhtyivät ja vyöryi-
vät yli rajan.Annettiin sitten suurpalohälytys ja mukana sam-
mutustöissä oli noin 500 miestä.

Suomen puoleinen paloalue oli laajuudeltaan noin 20 000
hehtaaria.Venäjällä alueen laajuus oli jopa 100 000 heh -
taaria.Jälkikorjaustöitä kutsuttiin nimellä "Tuntsan nokisa-
votta"

Satoja
nuoria miehiä osallistui sitten tuohon 1960 luvun aika-
na tapahtuneeseen istutus ja kylvötyöhön jolla pyrittiin saa-
maan metsänkasvu uudelleen käyntiin.

Valkeakoskelta meitä lähti kolme. Allekirjoittaneen lisäksi
olivat mukana Markku Karvonen ja Lauri Mäkelä. Oli siis
vuosi 1964. Sitä ennen kävin vahvistamassa suunnistustaitoani
Rutajärvellä pidetyllä kahden päivän kurssilla jossa kerrattiin
suunnistusta ja kartanlukua varsin perusteellisesti. Kurssin jär-
jesti Valkeakosken retkeilijät yhdistys.Itse edustin siellä
Valkeakosken Korvenkävijät lippukuntaa.

384854.jpg

Majoitusalue Tuntsa -joen pienen sivuhaaran varressa.

Matka tuolle Operaatioalueelle alkoi Toijalan asemalta jossa kolmistain
siirryimme junaan rensseliemme kanssa. Junassa oli jo aikaisemmin mat-
kaan lähteneitä ainakin Helsingistä ja Somerolta. Tampereelta liittyi mu-
kaan lisää porukkaa. Rovaniemellä oli huilausta aseman edessä olevalla
nurmikolla. Rovaniemellä myös dosentti Siren piti lyhyen tervetulopuheen
osallistujille, ja sitten matka jatkui "Lättähattu-junalla" Kohden Ke-
mijärveä.

Toijalassa olimme jo tavanneet Rauno Laitisen "Rauskin" -joka
toimi meidän leirimme johtajana. Leirejähän oli kaksi joista toinen meni
sitten lähelle Inarinjärveä.Tätä leiriä kutsuttiin sitten Kaamasen leiriksi.

Omamme oli Tuntsan leiri.Meillä oli sitten pakkautuminen linja-autoon
joka kuljetti meidät Sallasta Kotalan kylään rajavartioasemalle,jos-
sa yövyttiin.


384855.jpg

Rauno Laitinen avaamassa leiriä Tuntsassa.Lipputanko tehtiin koivun
karahkasta - Lippu oli tietysti salossa alusta asti. Heti seuraavana päivän
käytiin mittaamassa työryhmille alueet ja alkoi istutus laikutusmenetelmäl-
lä. Se sujui meidän ryhmältä varsin rivakasti ja saimmekin urakan valmiik-
si päivän etuajassa. Se päivä käytettiin vierailuun Sau-tunturilla eli
( Sauoiva)
Läheiselle Peuratunturille tehtiin myös pikainen reissu.

384853.jpg



384850.jpg


17.6.1964

Vapaapäivänä Sau-tunturin laella. Kiikarit kohden itää ja Venäjää. Ol-
tiinhan aivan rajan tuntumassa. Tosin taisi olla kiellettyä tuo kiikaroiminen
siihen aikaan. Leiriltä , kuten Sau -tunturiltakin näkyi selvästi Värriötun-
turin luminen harjanne.Sau-tunturin yläosa oli kivikkoista "Pirunpeltoa"
ja ylhäällä puhalteli kova tuuli. Vietimme silti laella pari tuntia ennen alas
kapuamista.

Muonittamassa oli kaksi nuorta naista ja he valmistivat leirillä ruuan ns.
Ruokala parakissa. Rajavartioasema oli noin 10 km päässä ja siellä oli
pieni puoti. Tuon edestakaisen 20 km matkan kävi aina joku silloin tällöin
kävelemässä ja toi siten pikkutavaraa sen mukaan mitä kukin tahtoi ja
repussa kulki.

Vapaa-aikaa vietettiin vaeltamalla lähialueilla. Lisäksi oli tuossa joessa
kalaa ja sieltä ne jotka homman hallitsivat saivat mm. Rautua paistetta-
vaksi.Myöskin harjus oli saaliskalana usein.Joka ilta oli sitten myös lento-
pallon pelaamista. Eri kämpät ottivat mittaa toisistaan ja katselijat istuivat
kämpän katolla.


1240932.jpg

Lentopallokatsomo

384893.jpg

Rajavartioston "Musta ori "


384891.jpg

Mietteliäät miehet Markku ja Lauri Rovaniemellä.



VAELLUSOSUUS.

19. - 30.6.1964

Kun istutusleiri loppui alkoi sitten vapaamuotoinen vaellusosuus. Auto vei
porukan erään Kemijokihaaran rannalle ,josta mentiin kahlaamalla yli ja
vaellus alkoi aluksi yhdessä tuon vaikean suoalueen yli ja sitten sakki ha-
josi omiksi ryhmikseen ja alkoi valua kohden Luiro-järveä ja Sokostia.

385141.jpg

Luirojärvi.

Luirojärvellä huilailtiin pari päivää. Siellä oli melko uusi kämppä sekä
myöskin maahan kaivettu pieni kammi jossa ikkuna ja pari makuula-
veria.


386726.jpg

Alkuvaellus
sujui varsin märissä merkeissä. Suota ja kaatamalla tai-
vaalta vettä. Nuotioon löytyi onneksi tervaspuuta ja kantoja joten va-
rusteitten kuivattelu onnistui melko hyvin.

Vaellus muotoutui sitten sellaiseksi rytmiltään että yöllä kuljettiin ja päi-
vällä nukuttiin ja huilattiin joko laavussa tai jossain kammissa,parhaassa
tapauksessa löytyi tilaa jostain mökistä.

Sokostin valtaus sitten onnistui kai vain Markulta, - Hän sinne halusi
kiivetä ja pienen neuvottelun jälkeen sinne sitten lähti kapuamaan. Se
oli tietysti hyvä että tuollekkin tunturille porukasta joku kiipesi.Luiro-
järveltä Sokostille on kuusi kilometriä ja se on Saariselän korkein tun-
turi.Sokostin koekeus on 718 metriä.

384856.jpg

Leirin jälkeisellä vaellusosuudella ruoanlaitossan Jauru-joen
rantapenkalla. Yö vietettiin laavukankaan alla.

Lopputaipale
oli sitten jo helpompaa polkua. Viimeinen yö oltiin kolmis-
tain laavussa lähellä Rumakurun kämppää. Ruoka oli loppu ja käytyäm-
me tutustumassa Rumakurun majoitusmahdollisuuksiin saimme siellä ollel-
ta Austin 49 vartiolta tukevan annoksen juuri paistettuja ohukaisia. Pa-
rasta antia nälkäiselle porukalle.

Aamuyöstä kaputtelimme Laanilaan tien varteen odottamaan bussia
Rovaniemelle. Aamuauringon lämmössä sitä silmät lupsuen odotelttiin.
Bussissa olimme jutussa partaisen norjalaisen kanssa ja todettuaan poi-
kien nälän, hän veisteli repustaan meille komeat voileivät.Juna sitten jys-
kytteli tuoden etelään väsyneitä miehiä - viimeiset kaksi vuorokautta ol-
tiin tultu nukkumatta.

Kirjasuositus:

Kullervo Kemppinen:Poropolku kutsuu.


Juttu jatkuu....on siis kesken...