Ensimmäinen muistikuva on se kun olen nelivuotias ja
palaan ensimmäistä kertaa "juurilleni". Syntymäpaik-
kaan jossa syntyi isäni ja synnyin minä. Meidät kummat-
kin päästi maailmaan isäni äidin äiti. Johanna oli koulut-
tautunut kätilöksi Tampereella.- siksi asia hoitui hyvin ja
taiten niissä oloissa.Isäni ja minun syntymän välissä oli
aikaa 26 vuotta. Minut maailmaan avustaessaan oli Jo-
hanna jo 79 vuotta vanha.
Johanna oli Siuntiosta kotoisin ja taustaltaan ruotsinkielinen.
Niinpä Johanna ja Matti tunnettiin kylällä "mammana ja pap-
pana.
Olemme isän kanssa kaksin matkassa. Höyryveturin savut
vilisevät ikkunan takaa ja kiskot kolisevat. Väliin päästää
juna kimeän vihellyksen. Nenä ikkunassa yritän katsella ul-
kona vilistävää maisemaa.
Perille Heinävaaraan tuloa en muista,-taisin nukahtaa linja-
autoon Joensuusta lähdettäessä. Perillä on ihmisiä vastassa.
Heinä tuoksuu ja ampiaiset surisevat. Olen polvillani tuvan
penkillä ja katselen ulos ikkunasta. Kesä ja hellalla kiehuva
keitto. Minua varoitetaan menemästä alas kivikkoon suon
reunaan koska siellä on käärmeitä. Se on painunut mieleen.
Muistan hevosen ja kärryt joiden kyydissä sain olla. Muistan
savut joita poltettiin lehmiä lypsettäessä. Myöskin puhelinta
ei ollut vielä jokaisessa talossa. Ilmeisesti se oli tuossa ta-
lossa tarpeellinen. Seinässä oleva laite jota kammesta vään-
nettiin ja kuuloke roikkui kyljessä koukussa.
Pojat olivat aina valmiita lähtemään Karjalaan- syynä oli se
että Ukonlammen kirkas vesi veti puoleensa. Yleensä tuon
seudun lammet ovat tummia ja pehmeäpohjaisia. Tämä lam-
pi teki poikkeuksen.
